sunnuntai 30. elokuuta 2009
Keskusteluja nuoruudesta
Joskus on hauskaa, kun tunti ei suju lainkaan käsikirjoituksen mukaan. Näin kävi tänään. On joskus antoisampaa puhua oppilaiden kanssa alkoholinkäytöstä, nuoruudesta ja viikonloppupuuhista vailla moralisointia, jota oppilaat saavat tarpeeksi muutenkin. Mielestäni on välillä tärkeämpää olla esimerkkinä kuin saarnata. Kertoa, mikä omasta mielestä kannattaa ja mikä ei. Muistanhan itsekin, miltä tuntui olla nuori. Muistanko sitten, kun omat lapset ovat nuoria, sitä en tiedä, mutta nyt vielä muistan. Ja uskon, että oppilaat huomaavat sen myös ja arvostavat sitä. Sitä nimittäin, että heitä oikeasti kuunnellaan. Jos keskustelu etenee kirjoittamisen opetuksesta nuoruuteen ja esimerkiksi syömishäiriöihin, saa siitä jokainen luokassa jotakin. Yhtäkkiä kaikki ovat hereillä, kuuntelevat ja keskustelevat. En itsekään ole lainkaan pahoillani tällaisista sivuraiteista.
Metsään on tullut jo syys...
... lohduton yön hämäryys - vain hongat huokaillessaan - suojaavat kukkia maan. Oppilaat olivat ihmeissään, kun puhkesin tähän lauluun kesken tunnin. Laulut ovat muuten olleet vähissä tänä syksynä. Toisaalta pidän työstäni, pidän kovastikin, nyt varsinkin, kun on jo toinen vuosi ja minulle jää hiukan vapaa-aikaakin. Toisaalta taas en. Opettajan työ on sellaista aaltoliikettä. Toisina päivinä tuntuu, että vautsiettätääonkivaa ja tästä vielä maksetaankin. Toisina päivinä olen masennuksen ja murheen alhossa. Opettajan työ on siis jatkuvaa aaltoliikettä. Maanista depressiivisyyttä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Johtopäätös: opettajan työ on mielialahäiriö.
Opettajantyöni alkoi tänä syksynä leppoisan mukavasti, kun yksi oppilaista uhkasi tulla seuraavana päivänä kiväärin kanssa kouluun ja tappaa kaikki. Siinä taas yksi syy pohtia, onko tämä ammatinvalinta nyt oikea. Taas yksi syy kiukustua, kun joku kateellisena puhuu pitkistä kesälomista. Ei se loma nyt niin pitkä ole, jos vertaa siihen, että viime talvena tein töitä joka ilta kotona vähintään yhteentoista. Jos työ on niin aikaavievää, ettei ehdi kunnolla nukkua, on kesäloman oltava pitkä. Muuten tätä mielialahäiriötä nimeltä opettajuus ei jaksaisi.
Opettajantyöni alkoi tänä syksynä leppoisan mukavasti, kun yksi oppilaista uhkasi tulla seuraavana päivänä kiväärin kanssa kouluun ja tappaa kaikki. Siinä taas yksi syy pohtia, onko tämä ammatinvalinta nyt oikea. Taas yksi syy kiukustua, kun joku kateellisena puhuu pitkistä kesälomista. Ei se loma nyt niin pitkä ole, jos vertaa siihen, että viime talvena tein töitä joka ilta kotona vähintään yhteentoista. Jos työ on niin aikaavievää, ettei ehdi kunnolla nukkua, on kesäloman oltava pitkä. Muuten tätä mielialahäiriötä nimeltä opettajuus ei jaksaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)