Keskusteluja nuoruudesta

Joskus on hauskaa, kun tunti ei suju lainkaan käsikirjoituksen mukaan. Näin kävi tänään. On joskus antoisampaa puhua oppilaiden kanssa alkoholinkäytöstä, nuoruudesta ja viikonloppupuuhista vailla moralisointia, jota oppilaat saavat tarpeeksi muutenkin. Mielestäni on välillä tärkeämpää olla esimerkkinä kuin saarnata. Kertoa, mikä omasta mielestä kannattaa ja mikä ei. Muistanhan itsekin, miltä tuntui olla nuori. Muistanko sitten, kun omat lapset ovat nuoria, sitä en tiedä, mutta nyt vielä muistan. Ja uskon, että oppilaat huomaavat sen myös ja arvostavat sitä. Sitä nimittäin, että heitä oikeasti kuunnellaan. Jos keskustelu etenee kirjoittamisen opetuksesta nuoruuteen ja esimerkiksi syömishäiriöihin, saa siitä jokainen luokassa jotakin. Yhtäkkiä kaikki ovat hereillä, kuuntelevat ja keskustelevat. En itsekään ole lainkaan pahoillani tällaisista sivuraiteista.