... lohduton yön hämäryys - vain hongat huokaillessaan - suojaavat kukkia maan. Oppilaat olivat ihmeissään, kun puhkesin tähän lauluun kesken tunnin. Laulut ovat muuten olleet vähissä tänä syksynä. Toisaalta pidän työstäni, pidän kovastikin, nyt varsinkin, kun on jo toinen vuosi ja minulle jää hiukan vapaa-aikaakin. Toisaalta taas en. Opettajan työ on sellaista aaltoliikettä. Toisina päivinä tuntuu, että vautsiettätääonkivaa ja tästä vielä maksetaankin. Toisina päivinä olen masennuksen ja murheen alhossa. Opettajan työ on siis jatkuvaa aaltoliikettä. Maanista depressiivisyyttä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Johtopäätös: opettajan työ on mielialahäiriö.
Opettajantyöni alkoi tänä syksynä leppoisan mukavasti, kun yksi oppilaista uhkasi tulla seuraavana päivänä kiväärin kanssa kouluun ja tappaa kaikki. Siinä taas yksi syy pohtia, onko tämä ammatinvalinta nyt oikea. Taas yksi syy kiukustua, kun joku kateellisena puhuu pitkistä kesälomista. Ei se loma nyt niin pitkä ole, jos vertaa siihen, että viime talvena tein töitä joka ilta kotona vähintään yhteentoista. Jos työ on niin aikaavievää, ettei ehdi kunnolla nukkua, on kesäloman oltava pitkä. Muuten tätä mielialahäiriötä nimeltä opettajuus ei jaksaisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti